keskiviikko 30. marraskuuta 2011

otro día más sin verte

HOLA
JA GOOD BYE GRANADA. (täytyy tehdä jotain tuolle blogin nimelle...)

yhä hengissä. vähän vaikeuksia saada suomeksi kaikki sanottua.
välillä tuntuu että päässä on semmone valtava kivi mun ja mun ajatuksien välillä.
tai siis että ko ei tiiä millä kielellä voi ajatella.

nyt oikeesti otan itteeni niskasta kiinni ja alan kirjottaa tänne useemmin.
pahoittelen pahaa käytöstäni.

elikkäs. oletan että kaikki tärkeimmät ihmiset tietää tämän nyt mutta ajattelin sanoa sen täälläki nyt, että oon vaihtanu perhettä ja kaupunkia.
tällä hetkellä oon Madridissa ja espanjan vastaavan kotona asun nyt Igan kaa viikon ko ootellaan että Alena löytää meille perheet : )

Elikkä nyt en oo koulussa missään
JOSTA TULIKIN MIELEEN ETTÄ PAKKO SANOA JOTAIN KOULULIIKUNNASTA.
1. jos koulussa on liikuntaa, niin niitä liikka vaatteita pidetään päällä koko päivä = laitetaan aamulla lenkkarit ja kaikki eikä niitä sitten hikoilun jälkeen vaihdeta vaan mennää suoraa seuraavalle tunnille (koska välkkiä ei ole)
2. meillä on LIIKUNNASTA KIRJA. ja siitä on KOKEITA. ja vihon pitää olla ERILLINEN ja ISO. ja läksyt ON TEHTÄVÄ tai tulee miinuksia (se tarkistaa jokasen vihon erikseen ja laittaa JOKA TEHTÄVÄÄN merkinnän onko hyväksytty vai ei) ja miinuksista ei pääse liikuntaa läpi ymym.
3. kerran kuussa juostaan 30 minuuttia
4. juuri koskaan ei ole deporte libreä eli vapaata liikuntaa vaan aina tyylii juostaa pari kierrosta kenttää ympäri oli sitte +30 astetta tai jäätävän kylmä. ja sitten venytellään tai tehdään jotai muuta idioottimaista

JA TOINEN HAUSKA JUTTU ON BUSSIMATKAILU
yksi sana: luksusta. saatiin ilmaset kuulokkeet ja elokuvana oli "soy el numero cuatro" = i am number four. ja sitten saatiin törkeä määrä kaikkea syötävää ja siellä oli ihan semmone lentoemäntä tyyppinen tyyppi töissä. miksi tuota nyt sitte kutsuis. bussiemäntä on jotenki vähä halventavan olonen...

nää ihmiset täällä on jotakin aivan upeeta, tuntee kyllä että ihmiset välittää miten mulla menee ja miten voin. nyt oon tutustunu paremmin näihin tyttöihin jotka on täällä Madridissa inton kautta (hirvee ikävä jäi kaikkia granadassa : (( )

laitan tähän joitakin kuvia ne saakoon selostaa itte ittensä : )

SALAMANCA
 
 
 

 PARK RETIRO FEAT. MYLA, IGA JA NNINKE : ) elämä on mukavaa kun ei ole koulua ; )


 

JA TYTÖT JOITA JÄI IHAN HIRVEÄ IKÄVÄ <3

 ja tähän loppuun vielä pari onnetonta possua : ) HYVÄÄ RUOKAHALUA !
JA JOULUA IHAN KOHTA !
oishan tuo ihan kiva kohta tietää missä senki viettää : D !
ennenko en enää mahu ovista kulkeen.
pahoitteluni hyvästä suomen kielestä.



vissii vähä liian kauan aikaa siitä ko kirjotin ko pitää vielä todeta tähän loppuun semmone asia, että tällä hetkellä ikävä on tosi kova ko tajuaa että ei oo nähny kaikkia 3 kuukauteen.
ja on tosi vaikeeta kuulla ko Suomessa tapahtuu jotain uutta tai siis että ko tuntuu että ei oo enää osa niinko elämänsä tärkeimpien ihmisen elämää. ainoo mitä voi toivoa että on vielä tarpeeksi tärkeä 7 kuukauden jälkeen että joku ois vastassa lentsikkakentällä.

MUTTA NO WORRIES ÄITI, LÄHTEKÄÄ BALILLE RAUHALLISIN MIELIN <3
(tiiän nimittäin että te ainaki siellä kentällä ootte : D (nimim. iskä on siellä töissä)) !

BESOS, ANNI <3